Toisaalla käydyn keskustelun pohjalta pohdin, mitä kirjallisuutta haluaisin nähdä enemmän suomeksi/ suomennettuna. Joten olkaa hyvät, toivelistani:

- Sateenkaarihömppää eli ei-heteronormatiivista viihdekirjallisuutta. Suuria tunteita ja onnellisia loppuja.

- Vauhdikasta ja älykästä urbaania fantasiaa. Maltillisen mittaisia sarjoja tai yksittäisiä kirjoja.

- Genreblendereitä. Mitä erikoisempaa, sitä parempaa.

Kerro oma toivelistasi, #kirjamastodon

reshared this

Unknown parent

mastodon - Link to source

Hanna Morre

@Stoori
Tavallaan ymmärrän tuon. Itse vain karsastan niin vahvasti kirjojen (tai ylipäätään taiteen) julkaisua kirjailijan ominaisuus edellä. Haluan ensisijaisesti hyvän kirjan – ja olla mahdollisimman vähän tietoinen kirjailijasta.

Tietysti tässä tullaan siihen ikuisuuskysymykseen, että mikä on se "hyvä". Mutta jos kustin mielestä tarinanrakennus on huono, niin sen katsotaan luultavimmin olevan myös yleisön mielestä huono.

Oma kysymyksensä taas on se, että mikä rakenne on sitten kenenkäkin mielestä huono, mutta musta mitään tällaista ei pitäisi katsoa sormien läpi kirjailijan ominaisuuteen liittyen.

Unknown parent

hometown - Link to source

Unimpregnated Goblin

@hannamorre mutta se mikä tällaisen kirjallisuuden julkaisemista ehkä rajoittaa on se, että jos kirjaa ei nimenomaan markkinoida kirjailijan ominaislaatuisuus edellä, se ei välttämättä edes mene kustantamoissa läpi, koska kustantamoissa ei ehkä osata lukea käsikirjoitusta siltä kannalta, että mikä siinä on erikoista, ja se, mikä kirjailijan näkökulmasta on juuri sitä, mikä erottaa kirjan muista, saattaa kustannustoimittajan mielestä näyttää vain huonolta tarinanrakennukselta.
Unknown parent

mastodon - Link to source

Joha

@Stoori @hannamorre Sivupointti, mutta heitän kuitenkin: itseäni häiritsee, miten aikuisten kirjallisuudessa aikuiset käyttäytyvät usein lapsellisemmin kuin nuoret nuortenkirjoissa, joita luen. Ilmeisesti suurin osa aikuisista haluaa lukea tosi epätäydellisistä ja epäkypsistä aikuisista, minä oikeastaan en halua, joten mulle ei juuri ole aikuisten kirjallisuutta.
in reply to Hanna Morre

@hannamorre @Stoori Väärinymmärrykset, kiukuttelu, se ettei osata nähdä itseä ulkopuolelta, ei osata ottaa muiden tunteita huomioon, jne. Aikuiselämässä tulee kyllä konfliktia vaikka osaisi välttää nuo kaikki (jo ihan siksi, että me ihmiset ollaan niin erilaisia), mutta aika harva osaa kirjoittaa konfliktia ilman epäkypsiä piirteitä ihmisessä.
Unknown parent

mastodon - Link to source

Hanna Morre

@Stoori
Yhden ihmisen kokemuksesta on tosiaan vaikea sen kummemmin sanoa mitään. Mua ottaa päähän moni muukin seikka monesta julkaistusta kirjasta, mutta en mä tiedä mistä ominaisuudestani se johtuu – paitsi puhtaasti mausta, joka on jokaisella joka tapauksessa omansa.

Yleisöhän ei aina tarkoita suurta yleisöä. Julkaistaanhan sitä marginaalitaidettakin (kuten aikuisten spefiä yhdeltä osuuskunnalta 😁 ), vaikka se ei ole suuren yleisön kirjallisuutta. Mutta yhtä lailla yleisöä on se neurokirjokin yleisö.

in reply to Hanna Morre

@hannamorre @Stoori Menee vähän filosofiseksi, mutta kun itse yrittää olla elämässään mahdollisimman hyvä tyyppi mahdollisimman pitkälle, niin fktiossa lukisin mielellään ihmisistä, jotka yrittää sitä samaa. Siksi luen mielellään ihan "perus" sankaritarinoita ja muuta. Sitä että voi tavoitella jotain vähän isompaa ja parempaa.
in reply to Joha

@huilailee @Stoori
Yksi hyvä kiukuttelijaesimerkki on Kaisa Viitalan Nummien kutsu -sarjan Agnes. Siinä aikuinen Agnes kiukuttelee melkein rasittavuuteen asti, mutta hänen käytöksensä näyttäytyy tosi inhimillisenä ja hän tietää itsekin olevansa toisinaan lapsellisen rasittava. Se tekee Agneksesta tosi sympaattisen ja ennen kaikkea uskottavan hahmon.
in reply to Joha

@huilailee @Stoori
Harva meistä haluaa olla epäkypsä ja paska tyyppi 🤷‍♀️ Se, että millainen "hyvä tyyppi" on, on niin vahvasti näkökulmakysymys. Nytkin näkee useamman johtavan poliitikon olevan omasta mielestään suorastaan vallan erinomaisia tyyppejä, mutta aika moni on päinvastaista mieltä – mutta ei näemmä tarpeeksi moni.
Unknown parent

mastodon - Link to source

Antti Joutsi

@anuko @huilailee @hannamorre @Stoori Oma autistinäkökulma on, ettei mua kans juuri kiinnosta tarinat tai ihmisten ympärillä vellova dynamiikka. Tykkään kirjallisuudesta, jossa ollaan jonkun yhden ihmisen pään sisällä ja saa seurata ajatusten kehittymistä suhteessa tapahtumiin, mut ne tapahtumat itessään ei oo usein mun mielestä erityisen mielenkiintoisia.

Spefissä tykkään realisoiduista maailmoista, joka vastaa tarkoilla kuvauksilla kysymyksiin et "miks tää paikka on tämmönen".

in reply to Dare

Jahas, mites nää on päässeet mun tutkani alta?
Melkein noloa, kun kuvittelee tietävänsä, mitä pienspefiä Suomessa ilmestyy, ja sitten jokin jää ihan pimentoon.

Jaa, Kuoriaskirjat! Mä jo säikähdin, että ihan uudenkarheaa 😀 Valkea liekki lienee vaikea saada käsiinsä, Turun valtiasta saattaisi olla Matin varastoissa yhä...

This entry was edited (9 months ago)
in reply to Maria Carole

Näin estofiilinä toivoisin, että virolaista kirjallisuutta käännettäisiin enemmän. Esim. Triinu Meresin Lihtsad valikud (Helpot valinnat) oli ihan huippuscifiä, vaikkakin lukijalle aika raskas pläjäys kun uusia käsitteitä vain droppailtiin selittämättä. Olen myös lukenut useita hänen novellejaan eri kokoelmista, ja romaani Devolutsioon odottaa luettavien pinossa.

Minähän toki voin lukea näitä alkukielellä, mutta kurja kun niitä ei voi juuri suositella muille 😀

#kirjamastodon

Unknown parent

mastodon - Link to source

Hanna Morre

@satu @jarizleifr @anuko @huilailee @Stoori
Tätä(kin) mietin, että tarvitseeko olla neurotyypillinen kirjoittaakseen neurotyypillisestä? Uskoisin, että myös ei-niin-henkilökohtainen kokemus (esim. läheiset, koulutus, työ...) riittää hyvin – kuten monessa muussakin tunteisiin käyvissä asioissa.
in reply to Hanna Morre

@hannamorre @jarizleifr @anuko @huilailee @Stoori
Olen tietääkseni noin neurotyypillinen kirjailija. Esikoislapseni (22v) on neurokirjolla ja hän lukee mielellään minun kirjoittamiani juttuja, koska hänen mielestään siellä on kirjon tyypit havaittu. Etenkin Emo-novelli vaikutti jopa meidän suhteeseemme, koska hänestä tuntui lukemisen jälkeen, että näen hänet.

Jep, otantani on pieni ja omatekemä, mutta kirjoittajana olen pohtinut asiaa. En osaa itse tunnistaa tai sanoittaa tekijöitä, joista johtuen juttuni kolahtivat ainakin tälle tietylle kirjolaiselle, mutta kiinnostaisi tietää.

Unknown parent

hometown - Link to source

Unimpregnated Goblin

@hannamorre @satu @jarizleifr @anuko @huilailee palaan nyt alkuun. calendula kyseli toiveita, minä esitin toiveenani, että tällaisia kirjoja olisi kiva saada lisää. niin kuin moni muukin calendulan tuuttiin vastannut teki.

jostain syystä kuitenkin juuri minun toiveeni herätti keskustelua siitä, onko toive ylipäätään oikeutettu, koska onhan muunkinlaisia kirjoja olemassa. miksi?

in reply to Maria Carole

Itselläni tämä muuttuu oikeastaan aina kysymykseksi "mitä haluaisin suomentaa", mutta kiinasta pitäisi mielestäni kääntää suomeksi ainakin:

- spefi-novelleja ja lyhytromaaneja
- hyviä dekkareita (sekä nykyhetkeen sijoittuvia että historiallisia)
- ylipäänsä enemmän keisariaikaan ja tasavallan kauteen sijoittuvia teoksia
- sarjakuvaa (sekä manga-tyylistä että muuta)
- lisää naiskirjailijoita
- sateenkirjavia teoksia
- klassikoita eri aikakausilta

(Kommentteja lukiessa on kyllä hienoa huomata, kuinka monessa mainitaan ei-englanninkielinen/ei-eurooppalainen/ei-länsimaalainen kirjallisuus.) #kirjamastodon

in reply to Maria Carole

Suomennettaisiinpa Percival Everettin tuotanto. Taannoinen Parnasson juttu jätti aivan järjettömän nälän tätä hyvin vonnegutiaanisen tuntuista amerikanselittäjää kohtaan. Jo juonitiivistelmät olivat niin hillittömiä, että hyvänenaika tässähän ihan heräsi toivo.

Minulla on semmoinen tunne, että tätä miestä tarvitaan juuri n ä i n ä a i k o i n a .

#kirjamastodon

This entry was edited (9 months ago)