Suojaosan palauttaminen työttömyyspäivärahaan ja asumistukeen -kansalaisaloite
kansalaisaloite.fi/fi/aloite/1…
like this
Toisaa, ihmissuski, Muiqthekhajiit and Inka Harju like this.
reshared this
Titia Schuurman and Toisaa reshared this.
Crazy Facebook stuff you guys might be missing. The effing official fb page of the current effing prez of U.S.A. shared this video called "Trump Gaza". Here's a screenshot.
Must be a parody, right? Or someone hacked the official account? This is supposed to be a utopian future Gaza, with golden trumpet statues and all
Yksi tapa taistella maailmantuskaa ja uutisten aiheuttamaa ahdistusta vastaan on ryhtyä Kiva-mikrolainaajaksi. Alkuun pääsee jos on Paypal ja 25 dollaria, rahaa voi kierrättää uudestaan ja uudestaan sitä mukaa kun lainoja maksetaan takaisin. Mikrolainaaminen on konkreettista ja suoraa apua ja se tarjoaa ikkunoita ihan tavallisten ihmisten elämään ja arkeen ympäri maailmaa.
Jos vaikka pelottaa se uhkakuva, että kaakao saattaa loppua maailmasta, voi käsienvääntelyn sijasta tukea reilun ja laadukkaan kaakaon tuotantoa Liberiassa:
kiva.org/lend/2922066
like this
Tuuli Hypén, ihmissuski, Toisaa and TarjaR like this.
Toisaalla käydyn keskustelun pohjalta pohdin, mitä kirjallisuutta haluaisin nähdä enemmän suomeksi/ suomennettuna. Joten olkaa hyvät, toivelistani:
- Sateenkaarihömppää eli ei-heteronormatiivista viihdekirjallisuutta. Suuria tunteita ja onnellisia loppuja.
- Vauhdikasta ja älykästä urbaania fantasiaa. Maltillisen mittaisia sarjoja tai yksittäisiä kirjoja.
- Genreblendereitä. Mitä erikoisempaa, sitä parempaa.
Kerro oma toivelistasi, #kirjamastodon
Johanna Vainikainen likes this.
reshared this
Hanna Morre and Johanna Vainikainen reshared this.
Mä jäin pohtimaan, että erottaako tätä aina kirjasta? Tyyliin, että tietääkö sitä, onko kirjailija vaikkapa autisti tai ei.
Mä kaipaan:
- viihdefantasiaa oikeasti aikuisille (tai ehkä sitten keski-ikäisille?) – nykyiset parikymppisten ensirakkauksia koskevat jutut on oikeasti lähinnä YA:ta
- lisää kotimaista kauhua
- spefiä muualta kuin Briteistä tai Jenkeistä
@Stoori
Tavallaan ymmärrän tuon. Itse vain karsastan niin vahvasti kirjojen (tai ylipäätään taiteen) julkaisua kirjailijan ominaisuus edellä. Haluan ensisijaisesti hyvän kirjan – ja olla mahdollisimman vähän tietoinen kirjailijasta.
Tietysti tässä tullaan siihen ikuisuuskysymykseen, että mikä on se "hyvä". Mutta jos kustin mielestä tarinanrakennus on huono, niin sen katsotaan luultavimmin olevan myös yleisön mielestä huono.
Oma kysymyksensä taas on se, että mikä rakenne on sitten kenenkäkin mielestä huono, mutta musta mitään tällaista ei pitäisi katsoa sormien läpi kirjailijan ominaisuuteen liittyen.
@Stoori
Yhden ihmisen kokemuksesta on tosiaan vaikea sen kummemmin sanoa mitään. Mua ottaa päähän moni muukin seikka monesta julkaistusta kirjasta, mutta en mä tiedä mistä ominaisuudestani se johtuu – paitsi puhtaasti mausta, joka on jokaisella joka tapauksessa omansa.
Yleisöhän ei aina tarkoita suurta yleisöä. Julkaistaanhan sitä marginaalitaidettakin (kuten aikuisten spefiä yhdeltä osuuskunnalta 😁 ), vaikka se ei ole suuren yleisön kirjallisuutta. Mutta yhtä lailla yleisöä on se neurokirjokin yleisö.
Edit: niin ja Maud Venturan My husband (alunperin ranskaksi).
Yksi hyvä kiukuttelijaesimerkki on Kaisa Viitalan Nummien kutsu -sarjan Agnes. Siinä aikuinen Agnes kiukuttelee melkein rasittavuuteen asti, mutta hänen käytöksensä näyttäytyy tosi inhimillisenä ja hän tietää itsekin olevansa toisinaan lapsellisen rasittava. Se tekee Agneksesta tosi sympaattisen ja ennen kaikkea uskottavan hahmon.
Harva meistä haluaa olla epäkypsä ja paska tyyppi 🤷♀️ Se, että millainen "hyvä tyyppi" on, on niin vahvasti näkökulmakysymys. Nytkin näkee useamman johtavan poliitikon olevan omasta mielestään suorastaan vallan erinomaisia tyyppejä, mutta aika moni on päinvastaista mieltä – mutta ei näemmä tarpeeksi moni.
Juu-u, mutta kun neurokirjoyleisö(kin) on moninaista. Monellakin neurokirjolaisella voi olla maku, joka ei juurikaan eroa ei-neurokirjolaisesta. Eihän neurokirjo välttämättä määritä kirjamausta mitään.
@anuko @huilailee @hannamorre @Stoori Oma autistinäkökulma on, ettei mua kans juuri kiinnosta tarinat tai ihmisten ympärillä vellova dynamiikka. Tykkään kirjallisuudesta, jossa ollaan jonkun yhden ihmisen pään sisällä ja saa seurata ajatusten kehittymistä suhteessa tapahtumiin, mut ne tapahtumat itessään ei oo usein mun mielestä erityisen mielenkiintoisia.
Spefissä tykkään realisoiduista maailmoista, joka vastaa tarkoilla kuvauksilla kysymyksiin et "miks tää paikka on tämmönen".
Haa, mun kirjat osuu yhteen näistä! Vauhdikasta ja ööh "älykästä" urbaania fantasiaa löytyy mun kahdesta Näkymätön piiri -kirjasta (ja löyttyisi kolmannestakin, jos saisin masennukseltani sen kirjoitettua).
Muuten toi sun toivelista toimii mullekin!
Jahas, mites nää on päässeet mun tutkani alta?
Melkein noloa, kun kuvittelee tietävänsä, mitä pienspefiä Suomessa ilmestyy, ja sitten jokin jää ihan pimentoon.
Jaa, Kuoriaskirjat! Mä jo säikähdin, että ihan uudenkarheaa 😀 Valkea liekki lienee vaikea saada käsiinsä, Turun valtiasta saattaisi olla Matin varastoissa yhä...
Tätä just tarkoitin, kun mietin että miten neurotyypillisen maku eroaa ei-neurotyypillisestä.
Tähän kiinnostukseen voi varmasti monikin samaistua, oli neurotyypillinen tahi ei.
Näin estofiilinä toivoisin, että virolaista kirjallisuutta käännettäisiin enemmän. Esim. Triinu Meresin Lihtsad valikud (Helpot valinnat) oli ihan huippuscifiä, vaikkakin lukijalle aika raskas pläjäys kun uusia käsitteitä vain droppailtiin selittämättä. Olen myös lukenut useita hänen novellejaan eri kokoelmista, ja romaani Devolutsioon odottaa luettavien pinossa.
Minähän toki voin lukea näitä alkukielellä, mutta kurja kun niitä ei voi juuri suositella muille 😀
@raijap
Jep, minun kappaleessani on noin 270 sivua. Ostin alennusmyynnistä 4,99 eurolla Tallinnasta. Oli kyllä joka sentin arvoinen!
Tätä(kin) mietin, että tarvitseeko olla neurotyypillinen kirjoittaakseen neurotyypillisestä? Uskoisin, että myös ei-niin-henkilökohtainen kokemus (esim. läheiset, koulutus, työ...) riittää hyvin – kuten monessa muussakin tunteisiin käyvissä asioissa.
@hannamorre @jarizleifr @anuko @huilailee @Stoori
Olen tietääkseni noin neurotyypillinen kirjailija. Esikoislapseni (22v) on neurokirjolla ja hän lukee mielellään minun kirjoittamiani juttuja, koska hänen mielestään siellä on kirjon tyypit havaittu. Etenkin Emo-novelli vaikutti jopa meidän suhteeseemme, koska hänestä tuntui lukemisen jälkeen, että näen hänet.
Jep, otantani on pieni ja omatekemä, mutta kirjoittajana olen pohtinut asiaa. En osaa itse tunnistaa tai sanoittaa tekijöitä, joista johtuen juttuni kolahtivat ainakin tälle tietylle kirjolaiselle, mutta kiinnostaisi tietää.
Pyydän myös anteeksi. Minusta toive (kaikenlaiset toiveet ylipäätään!) on ilman muuta oikeutettu.
Aihe vain kiinnostaa henkilökohtaisella tasolla monestakin syystä.
@hannamorre @satu @jarizleifr @anuko @huilailee palaan nyt alkuun. calendula kyseli toiveita, minä esitin toiveenani, että tällaisia kirjoja olisi kiva saada lisää. niin kuin moni muukin calendulan tuuttiin vastannut teki.
jostain syystä kuitenkin juuri minun toiveeni herätti keskustelua siitä, onko toive ylipäätään oikeutettu, koska onhan muunkinlaisia kirjoja olemassa. miksi?
Itselläni tämä muuttuu oikeastaan aina kysymykseksi "mitä haluaisin suomentaa", mutta kiinasta pitäisi mielestäni kääntää suomeksi ainakin:
- spefi-novelleja ja lyhytromaaneja
- hyviä dekkareita (sekä nykyhetkeen sijoittuvia että historiallisia)
- ylipäänsä enemmän keisariaikaan ja tasavallan kauteen sijoittuvia teoksia
- sarjakuvaa (sekä manga-tyylistä että muuta)
- lisää naiskirjailijoita
- sateenkirjavia teoksia
- klassikoita eri aikakausilta
(Kommentteja lukiessa on kyllä hienoa huomata, kuinka monessa mainitaan ei-englanninkielinen/ei-eurooppalainen/ei-länsimaalainen kirjallisuus.) #kirjamastodon
Vähän aikaa joutuu odottamaan, mutta Osuuskumma julkaisee spefi-käännöksiä portugalista ja ukrainasta IndieSpec-hankkeessa. Ensimmäisenä julkaistaan viinipunkkia ehkä noin syksyn kirjamessukauden 2025 alkuun.
Mulla on tää sama, että pyrin tekemään itse sitä mitä itsekin haluaisin lukea. Sillähän Lakerta-sarjakin sai alkunsa.
Suomennettaisiinpa Percival Everettin tuotanto. Taannoinen Parnasson juttu jätti aivan järjettömän nälän tätä hyvin vonnegutiaanisen tuntuista amerikanselittäjää kohtaan. Jo juonitiivistelmät olivat niin hillittömiä, että hyvänenaika tässähän ihan heräsi toivo.
Minulla on semmoinen tunne, että tätä miestä tarvitaan juuri n ä i n ä a i k o i n a .
like this
Laura Strax, Tono Carbajo, Muiqthekhajiit, pikkuotus, Tuuli Hypén, Auri Poso, ihmissuski, Hanna, Toisaa and TarjaR like this.
like this
Johanna Vainikainen and Tuuli Hypén like this.
Tuuli Hypén
in reply to Johanna Vainikainen • •This was absolutely unhinged. It's beyond insane. If this is posted with real intention, the madness factor is like looking at some seriously troubled person laughing and driving off a cliff. And USA is sitting on the backseat of that car.
Putin must be so happy he keeps pinching himself just to prove he's not dreaming.
Johanna Vainikainen likes this.