Skip to main content


Sain tällä viikolla kuulla, että krooninen kipu tulee oleen lopun elämää ainakin jonkin asteinen riesa. Paniikkihengiteltyäni pari päivää alan taas olla jokseenkin kasassa. Ja menin kiukkukiipeilemään, koska sitä ei onneksi kielletty lääkärin toimesta. Tarkat sanat tais olla "et sä tota selkää kiipeilemällä saa enempää rikki kuin se on nyt". Että on tässä joku hopeareunus jonka kykenen hahmottamaan jo nyt 🙃
in reply to Hissu Hyvärinen

Tanssimista ei myöskään kielletty! Paits ehkä polkka tällä hetkellä, mutta sen kanssa voin elää
in reply to Hissu Hyvärinen

Voi ei, onpa kurjia uutisia. 🙁 Hyvä että kaikkea kivaa ei kuitenkaan ole kielletty.
in reply to Hissu Hyvärinen

Siis mun sanitya auttaa tällä hetkellä tosi paljon kaikki se, mitä _voin_ tehdä, joten siihen on hyvä keskittyä! Kiipeilyssä on lisäks se tosi kätevä puoli, että siinä tulee treenatuks just niitä tukilihaksia, jotka auttaa selän tilannetta.
in reply to Hissu Hyvärinen

Hyvä että saat kiipeillä! Kiipeily on ainakin mulle niitä harvoja juttuja, joilla on oikeasti positiivinen vaikutus läpisynkkään mielentilaan, toivottavasti se toimii sulle samalla tavoin!
in reply to Hissu Hyvärinen

Oon niin onnekas, että kiipeilyllä on muhun kolmenlainen positiivinen vaikutus; mun aivo lepää kun se keskittyy vain yhteen asiaan täysii, saan liikuntaendorfiineja, ja sit siinä on palapelin ratkaisemisen mielihyvä bonuksena. Se on mulle aika tehokas tapa lääkitä pahaa mieltä 😀
in reply to Hissu Hyvärinen

Hmm, keksin ehkä just neljännen.

Se taktiilinen kokemus, kun tunkee kädet mankkaämpäriin, ravistelee liiat pois, tarttuu karheasta aloitusotteesta ja laskee painon käsien varaan... Siinä on jotain yhtä tuttua ja lohdullista kuin ystävän halauksessa.

Enpä ollut tätäkään ennen tietoisesti miettinyt!

in reply to Hissu Hyvärinen

Noi neljä positiivista vaikutusta ainakin on tosi hyvät ja allekirjoitan ne kaikki.

(Joskus välillä tulee lisäksi myös onnistumisen kokemuksia kun pääsee jotain uutta ja itselle vaikeaa. Tosin ehkä se sisältyy tohon palapelin ratkaisuun tai en tiiä.)

in reply to Hissu Hyvärinen

Tjoo, ehkä se onnistumisen riemu on oma, erillinen tunteensa vaikka se palapeliriemu yleensä liittyykin siihen!