Tämä oli kiva, nopealukuinen kirja. Nupponen maalaa mielenkiintoisen maailman, mutta osaa myös kertoa siitä tavalla joka saa ainakin itseni kaltaisen lukijan kiinnostumaan. Mitään ei selitetä liian auki, vaan fokus on nimenomaan päähenkilön tavassa nähdä maailma ja hänelle itselleen arkiset asiat. Pidin tosi paljon myös siitä, että päähenkilö ja hänen tarinansa on oikeastaan vain sivujuonne kirjan maailmassa tapahtuvassa isommassa tarinassa. Tämä kaikki ja kiehtovasti avoimeksi jäävä loppuratkaisu toivat mieleen kovasti arvostamani Strugatskin veljesten kirjat. Ainoa asia josta en pitänyt olivat ajoittaiset englannin sanajärjestyksestä lainaavat lauserakenteet, jotka omaan korvaani olivat vähän kömpelöitä. Toisaalta tämä on myös makuasia, koska suomessa sanajärjestys on vapaa, mutta olisin ehkä käyttänyt terävämpiä ilmaisuja. (Sanoinko tästä jo jonkin toisen Nupposen kirjan arvostelussa? Ehkä).

Lukisinko uudelleen? Kyllä, ihan varmasti luen. Ja varmasti etsin käsiini lisää kirjoittajan kirjoja.

(Goodreads-arvosteluni kopioituna tänne, koska miksi ei?)