Joskus asiat ovat sitä miltä ne näyttävät.
Jos HUS maksaa 1.8 miljoonaa 5 vuoden aikana konsulttifirmalle hankkeen edistämisestä, ja sitten teettää arvionsa tämän hankkeen tuottamista hyödyistä sillä henkilöllä joka tuon konsulttifirman omistaa, niin se näyttää todella pahasti sisäpiirin suhmuroinnilta.

HUSin psykiatrian toimialajohtaja Jesper Ekelund:
- "Normaaleja hankintaprosesseja on noudatettu."
- " Ajatus siitä, että meillä olisi ollut omasta takaa virkahenkilöitä, jotka olisivat voineet vetää tällaista hanketta, on täysin epärealistinen."
- "Tämä on aika ikävä ja tulehtunut keskustelu. Tässä on tietty pieni porukka, joka tällaista keskustelua edistää hyvin äänekkäästi, mutta se ei kestä päivänvaloa."
- "Ekelund sanoo kuulleensa asiasta [Että Saarni on itse tutkijana arvioimassa hankkeen vaikuttavuutta] kritiikkiä. Hän sanoo, että ei ”ymmärrä sitä alkuunkaan”."
- "On hyvin yleistä, että ihmiset, jotka kehittävät menetelmiä, myös tutkivat niitä. En saa alkuunkaan tästä kritiikistä kiinni.”"

Toimialajohtaja Ekelund siis pitää kiinni hyvin perinteisestä viranhaltijan kommunikaatiokäsikirjasta: "En ymmärrä ollenkaan"
Ekelund voisi pikkuisen kaivaa päätä sieltä takapäästä esille ja tunnustaa että voi olla todellinen ongelma että sama henkilö sekä tekee työn että valvoo eli arvioi työn vaikuttavuutta.
Itse ainakin olen sitä mieltä että konsulttifirmamme tekee poikkeuksetta erinomaista työtä ja asiakkaiden kannattaa aina antaa meille enemmän rahaa ja olla erityisen tyytyväisiä tilanteeseen. Kannattaako asiakkaan pohjustaa ratkaisunsa vain tähän raporttiin on sitten ihan eri asia.

Tälle koko hankkeelle pitäisi saada tilintarkastus sekä uudelleenarvio vaikuttavuudesta puolueettomien tahojen puolesta - arvion voisi teettää vaikka tällä "pienellä porukalla, joka tällaista keskustelua edistää", joilla lienee kompetenssia kritisoida tehtyä ratkaisua.

hs.fi/politiikka/art-200001187…

"Husin järjestämiin kilpailutuksiin osallistuivat vain Saarnin omistamat yritykset. Oliko kilpailutuksissa kyse aidoista tarjouskilvoista, vai oliko jo ennen kilpailutuksia olemassa ajatus, että konsulttina käytetään Saarnia, Husin psykiatrian toimialajohtaja Jesper Ekelund?

”Kyseessä on ollut ihan avoin kilpailutus kaikkien muiden julkisten hankintojen tapaan. Normaaleja hankintaprosesseja on noudatettu.”

Osaatko arvioida, miksi kilpailutuksiin on osallistunut vain yksi henkilö?

”Suomessa ei ole hirveän montaa asiantuntijaa, jotka olisivat täyttäneet tehtävän pätevyysvaatimukset. On heitä tietysti jonkun verran, mutta en voi tietää, miksi he eivät ole osallistuneet.”

Tarkastuslautakunta on aika kriittinen tätä menettelytapaa kohtaan. Lautakunta toteaa, että kyseessä on ollut kallis ratkaisu, ja jatkossa vastaavia hankintoja pitäisi harkita myös julkisten varojen vastuullisen käytön näkökulmasta. Miten tätä kommentoit?

”Hanke on ollut erittäin kannattava yhteiskunnan näkökulmasta, erinomaisen hieno menestys. Mielenterveysongelmiin saa nyt apua perusterveydenhuollossa, ja se on pitkälti tämän hankkeen ansiota. Hanke on maksanut itsensä moninkertaisesti takaisin. Terveydenhuollossa on nykyään konsulttiyrityksiä, ja hintataso on ollut tätä, kyseessä ei ole poikkeava hintataso, päinvastoin, se on ollut ehkä vähän alakanttiin. Ajatus siitä, että meillä olisi ollut omasta takaa virkahenkilöitä, jotka olisivat voineet vetää tällaista hanketta, on täysin epärealistinen.”

Ammattilaisten keskuudessa ja myös julkisuudessa on keskusteltu siitä huolesta, että onko tällaisten kevyiden hoitojen vaikuttavuudesta tarpeeksi tietoa suhteessa siihen, miten voimallisesti mallia on viety Suomessa eteenpäin. Mitä ajattelet tästä keskustelusta?

”Tämä on aika ikävä ja tulehtunut keskustelu. Tässä on tietty pieni porukka, joka tällaista keskustelua edistää hyvin äänekkäästi, mutta se ei kestä päivänvaloa. Arvovaltaisissa lehdissä on julkaistu hyvin paljon tutkimusnäyttöä nettiterapioista. Ne ovat näyttöön perustuvia, vaikuttavia hoitoja.”

Ekelund ei halua avata tarkemmin, keihin hän viittaa ”pienellä porukalla”. Hän sanoo kuitenkin, että keskustelussa kritiikkiä on tullut yhdistyksiltä ja yksityisiltä ammatinharjoittajilta.

Ekelundin mukaan hallituksen tekemä terapiatakuu on vaatinut sitä, että palvelujärjestelmää muokataan niin, että kevyempiä hoitomuotoja on saatavilla enemmän. Suunnitelma terapiatakuusta oli koko Terapiat etulinjaan -hankkeen taustalla.

”Terapiatakuu olisi johtanut katastrofiin ilman tällaista isoa hanketta. Jos emme olisi tehneet mitään, vaan olisimme vain odottaneet, että terapiatakuulaki tulee voimaan, olisi se johtanut massiivisiin ulkoistuksiin, maksusitoumuksiin ja yksityisen markkinan räjähdysmäiseen kasvuun.”

Ekelundin mukaan ne, jotka kritisoivat Terapiat etulinjaan -mallia, eivät tarjoa omia vaihtoehtojaan terapian kasvaneeseen kysyntään.

”Olisiko pitänyt jättää kehittämättä järjestelmää ja luottaa vain siihen, että Kelan tukemat terapeutit täyttävät sen aukon? Sitä ei taatusti olisi tapahtunut. Me kannamme vastuun siitä, että kansalaiset saavat hoitoa, ja me katsoimme, että järjestelmää täytyy kehittää. Helppo se on ulkopuolelta huudella, että väärin sammutettu.”

Yksi kritiikkiä herättänyt asia on se, että sekä Samuli Saarni että hänen vaimonsa Suoma Saarni ovat itse tutkijoina tutkimuksessa, jossa Terapiat etulinjaan -mallin menetelmien vaikuttavuutta tutkitaan. Suoma Saarni on tutkimuksen vastuututkija, ja hän on myös Uudenmaan Lääkäripalvelut Oy:n hallituksen jäsen. Samuli Saarni on yksi päätutkijoista. Hän totesi HS:n haastattelussa, että asetelma ei hänen mielestään aiheuta jääviysongelmia.

Ekelund sanoo kuulleensa asiasta kritiikkiä. Hän sanoo, että ei ”ymmärrä sitä alkuunkaan”.

”He ovat hankkineet tutkimushankkeelle rahoitusta, ja se on arvioitu Suomen Akatemiassa. On hyvin yleistä, että ihmiset, jotka kehittävät menetelmiä, myös tutkivat niitä. En saa alkuunkaan tästä kritiikistä kiinni.”