Pitkästä aikaa hengitys kulkee jotenkin vaivattomasti eikä palleaa kurista. Oli aivan ihana ja elvyttävä viikonloppu: perjantaina kokemassa Heilungia (älkää kysykö oliko hyvä, en vieläkään pysty pukemaan sanoiksi siitä mitään), lauantaina valtavana rintamana naistenpäivän marssilla huutamassa kurkkua käheäksi. Sitten toivuttiin marssista mättöruuan parissa ystävän luona.
Tänään kävin katsomassa palstaa ja kukkivia jouluruusuja.

Tää viikonloppu muistutti, ettei ole todellisuuspakoa, että keskittyy hyviin asioihin. Se on elinehto.